Vielä jokin aika sitten kaikenlainen johtajuus kyseenalaistettiin, mutta nyt johtajuutta taas arvostetaan. Itseänsä johtavat alaiset ja yhdessä ohjautuva tiimi ovat johtajalle mahtava, mutta ei niin tavallinen aisapari. Miten tähän päästäisiin yhä useammin? Tarvitaan monialaista ymmärrystä ja yhdessä tekemistä, isossa kuvassa. Yksilötasolla sen sijaan kasvuhalua ja riittävästi turvaa, jotta luovuuden on mahdollista virrata. Vaikka välillä tuntuu, että psykologisesta turvallisuudesta puhutaan liikaa, sen merkitystä ei kasvualustana voi korvata mikään. Tarkastelen tässä artikkelissa lähijohtamista sekä toimivan tiimin anatomiaa kasvuhaluisuuden ja kykyisyyden jännitteissä, erilaisia näkökulmia kevyesti peilaten.
Lähijohtajan tärkeimpiin tehtäviin kuuluvat henkilökunnan jaksamisen ja jatkuvan kehittymisen varmistaminen, sillä ne vaikuttavat työilmapiiriin ratkaisevasti. Itsestään tietoinen johtaja kykenee luomaan myönteistä ja kannustavaa, yksilöitä aktivoivaa työilmapiiriä sekä yhteisöllisyyttä. Hän edistää avointa ja reilua vuorovaikutusta huolehtien myös johdettaviensa hyvinvoinnista tarjoamalla heille mahdollisuuksia tulla tietoisemmin yhteyteen tarvekeskeisyyden kautta.
Johtamisen järki löytyy tiimin anatomiasta ei vain teoriasta, vaikka sitäkin tarvitaan. Anatomia sana tulee biologiasta, mutta sitä käytetään toimivan tiimin yhteydessä nykyään, koska se kuvaa hyvin niitä ulkopuoliselle näkymättömiä rakenteita, joita hyvin toimivaan tiimiin tarvitaan. Vuorovaikutus, jota tarvitaan hyvän tuloksen saavuttamiseen voi vaatia monenlaisia kehitystoimenpiteitä, joita kuvaan seuraavaksi.
”Urakehitys ei välttämättä vaadi ihmiseltä sisäistä kypsyyttä, mutta tiimin kehittämisessä täytyy tasapainoilla moninaisuuden johtamisessa samalla säilyttäen oma uteliaisuus. Sisäinen kypsyys ilmenee konflikteissa ja oman keskeneräisyyden sietämisessä.” Kirjoitin aiemmin blogissa artikkelissa nimeltä Etsitkö löytöretkeilijän mieltä työarkeesi?
Tasapainoilulla tarkoitin haasteiden tunnistamisen lisäksi myös oikea -aikaisen kannustamisen ja palautteen antamista, kun ketään ei voi pakottaa kasvuun. Kiinnostus omasta kehittymisestä ei synny samoista elementeistä kaikilla, eikä sitä voi ulkopäin kontrolloida tai ohjata. Sen kuitenkin voi tunnistaa ja sitä voi tällöin ruokkia tarvekeskeisyydestä lähtöisin olevilla menetelmillä. Horisontaalinen kasvu ja kypsyminen tekee ihmisestä joustavamman vuorovaikutussuhteissa, menettämättä kuitenkaan arvopohjaansa. Tätä sisäistä kasvua täytyy tukea, vaikka se välillä näyttäytyy myös valituksina ja vaateina. Kysymys on ennen kaikkea siitä kuinka hyvin johtaja tuntee alaisensa kasvuhalut ja kyvyt, sekä osaa tukea alaisiaan itsetuntemuksen lähteille, kohti omia tarpeita.
Toimiva tiimi tarvitsee luvan ja rohkeutta toimia tarvekeskeisesti
On myös niin että johtajan kasvun tason yli on varsin vaikea, ellei mahdotonta kasvaa. Lähijohtamiseen tämä kasvun taso avaa erittäin haastavan ikkunan, jossa on opittava löytämään kasvupolkuja ei vain johtajalle, vaan kaikille tiimin jäsenille. ”Murray Bowen, psykologian professori, tutkija ja perheterapian pioneeri, on luonut useita mielenkiintoisia teorioita, näistä itsenäistymisteoriaa kutsutaan eriytymisen prosessiksi.” Kirjoittaa Mirja Kärnä blogissaan, jossa hän kertoo olevansa henkisen älykkyyden asiantuntija. Eriytyminen omaksi itsekseen on emotionaalinen kasvumatka, joka on hyvä ymmärtää syvällisesti, jotta voi johtaa menestyksellisesti itseään ja muita.
Myös toinen tapa jäsentää ja nähdä maailmaa kuplii kovasti mielessäni tätä kirjoittaessani, joten mainitsen sen myös ennen siirtymistäni tarvekeskeisyyden pariin. ”Mentalisaatio tarkoittaa yksilön kykyä pohtia omaa ja toisen ihmisen näkökulmaa ja kokemusta. Hyvä mentalisaatiokyky auttaa säätelemään omia tunnetiloja, luo vakautta ihmissuhteisiin ja edistää hyvää perheensisäistä kommunikaatiota. Se myös vähentää konfliktien aiheuttamaa stressiä ja traumatisoivaa vaikutusta.”
Tämän voi myös siis nähdä ja kokea toimivan tiimin vuorovaikutuksessa. Mentalisaatio onkin käsitteenä varsin lähellä mm. metakognioita ja mindfullnesia. Oman ja toisten mielen liikkeiden tunnistaminen on tärkeää.
Voin helposti yhdistää myös edellä kuvatut näkökulmat tarvekeskeisyyteen, josta William Glasser Valinnan teoriassaan kirjoittaa. Tarvekeskeinen johtaja ymmärtää tämän ja osaa toimia tavalla, joka rohkaisee ja kannustaa kasvuun, jossa erilaiset mielipiteet ovat sallittuja.
Puhumme lisää tarvekeskeisyydestä tiimissä seuraavassa webinaarissamme 13.9 klo 8.30–9.15 ilmoittaudu mukaan pian.